Suomen historiaa

Suomen esihistoria
Ensimmäiset jääkautta edeltävät havainnot ihmisasutuksesta Karijoen Susiluolassa.

Noin 8600 eKr. Mesoliittinen kivikausi alkaa Suomessa. Ei keramiikkaa. Lahden Ristola Suomen vanhin tunnettu asuinpaikka (8600 – 8200 eKr.). Suomeen tulee asutusta sekä lounaasta, etelästä että kaakosta. 
— Arkeologien, geneetikkojen ja eräiden kielitieteilijöiden teorian mukaan suomalaisten esi-isät asuttivat tuolloin Länsi-, Keski- ja Itä-Eurooppaa ja niistä pohjoiseen sijaitsevia alueita.

 Noin 5000 eKr. Varhaiskampakeramiikka. Ensimmäiset saviastiat.

 

Noin 4000 eKr. Tyypillinen kampakeramiikka. Viimeistään tästä ajanjaksosta lähtien suomalaisten suomen kielen esiasteita puhuvat esivanhemmat ovat asuneet Suomessa.

 Noin 3400 eKr. Myöhäiskampakeramiikka.

Noin 2800 eKr. Vasarakirveskulttuuri. Vanhimmat balttilaiset lainasanat kielessämme ovat tältä ajanjaksolta. Todennäköisesti uutta väestöä Baltiasta siirtyy maahamme entisen väestön sekaan. Nuorakeramiikka. Suomen kieli ja saamen kieli alkavat eriytyvät omiksi ryhmikseen.

 Noin 2000 eKr. Kiukaisten kulttuuri. Karjanhoitoa ja jakson lopulla maanviljelyä.
 

Noin 1600 eKr. Pronssikausi. Länsi-Suomessa germaanista vaikutusta, idästä Volgalta saapuu tekstiilikeramiikkaa käyttävää väestöä, joka vaikuttaa sekä suomen- että saamenkieliseen väestöön. Jakson loppupuolella saamelaisväestö levittäytyy aina Keski-Skandinaviaan asti (800-luku eKr.).
 

Noin 500 eKr. Esiroomalainen rautakausi. Herodotuksen kuvaus Pohjanperistä (400-luku eKr.)

Noin Kristuksen syntymän aikoihin,  Vanhempi roomalainen rautakausi. Tacitus kertoo fenneistä (n.100 jKr.), Ptolemaios phinnoista (n.170 jKr.). Rautaesineet leviävät maamme rannikolle. Voimakas virolainen vaikutus esineistössä, maahamme saapuu todennäköisesti lisäväestöä Virosta. Myös germaanista vaikutusta on havaittavissa jonkun verran lounaisrannikolla.
 

Noin 200 jKr. Nuorempi roomalainen rautakausi. Rautaesineet leviävät vähitellen sisämaahan (Hämeeseen).

Noin 400 jKr. Kansainvaellusaika. Etelä-Pohjanmaa erottuu selvästi maamme rikkaimpana maakuntana. Jordanes mainitsee (551 jKr.) finnit ja skrerefennit (so. vaellussuomalaiset eli lappalaiset).

500-luvun loppu jKr. Merovinkiaika. Voimakas väestönkasvu ja kaikenlainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys. Oma suomalainen rautakauden esinekulttuuri muodostuu. Germaaninen eläinornamentiikka (Salinin tyyli II) ja lukuisat esinemuodot yhdistävät maamme germaaniseen Eurooppaan. 
— Esinelöytöjen perusteella monet kansanrunoutemme ja siten myös Kalevalan asekuvaukset kertovat juuri tästä ajasta. Euran-Köyliön seudulle ilmestyvät keskieurooppalaistyyliset rivihautakalmistot. Todennäköisesti Keski-Euroopasta muuttaa maahamme germaanista väestöä. 
— Vanhin säilynyt anglosaksinen tekstikatkelma Widsith (600-luvun jälkipuolisko) kertoo että “Caelic hallitsi suomalaisia”. Caelic lienee Kaleva. Myös skridefinnit eli lappalaiset mainitaan samassa tekstissä.

 

Noin 800 jKr. Viikinkiaika. Länsisuomalainen asutus ulottuu myös Karjalaan. Etelä-Pohjanmaan asutuslöydöt lakkaavat lähes tyystin. Ahvenanmaa on osana skandinaavista kulttuuripiiriä, kunnes autioituu (n. 975 jKr). Samaan aikaan tuhoutuu myös Ruotsin tärkein kaupunki Birka. 
— Alfred Suuren toimittamassa Orosiuksen maailmanhistoriassa Ottarin kuvaus kveeneistä (kainulaisista), jotka käyvät Norjassa hävitysretkillä (800-luvun loppu). Tjodolf Hviniläisen Ynglingatalissa (n.900 jKr.) vanhimmat viittaukset Fornjotr-tarustoon, joka kertoo Suomen ja Kainuun kuninkaista.

1000-luvun puoliväli. Lähetysaika (ristiretkiaika) alkaa. Maamme kristillistyy vähitellen. Alkuaan kreikasta tulleet lainasanat risti ja pappi todistavat kristinuskon tulleen Suomeen Itä-Roomasta. Kristinusko on vahvaa Kalannin seudulla ja 1100-luvun puoliväliin mennessä koko läntinen Suomi on pääosin siirtynyt kristilliseen hautauskäytäntöön. Pakanalliset hautaukset jatkuvat kuitenkin paikoittain mahdollisesti jopa 1200-luvulle asti, mm. Nousiaisissa. Läntinen Suomi on esineellisen kulttuurinsa suhteen yhtenäinen, Häme kristillistyy samaan aikaan kuin Varsinais-Suomikin. Karjalaan muodostuu oma itään päin suuntautunut kulttuurinsa, Pohjanmaa (Kainuu) ja nimistönsä perusteella myös Ahvenanmaa kuuluvat länsisuomalaiseen kulttuuripiiriin.

1042. Venäjän suuriruhtinaan Jaroslavin poika Vladimir, Novgorodin ruhtinas, hyökkää yhdessä novgorodilaisten kanssa suomalaisia vastaan. Todennäköisesti hyökkäys kohdistuu Karjalaan, joka tämän jälkeen alkaa muodostua omaksi, Länsi-Suomesta erilliseksi kulttuurikokonaisuudeksi.

1000-luvun puoliväli Ruotsin kuningas Emundin poika Anund hyökkää Suomeen, mutta suomalaisten myrkytettyä kaivot hänen sotajoukkonsa tuhotaan ja Anund saa surmansa.

1000-luvun jälkipuolisko Ns. Nestorin kronikka mainitsee luetellessaan pohjoisen Euroopan kansoja Suomesta vain jäämit (jam), joihin he siis tässä vaiheessa vielä laskevat ilmeisesti mukaan myös varsinaissuomalaiset ja karjalaiset.

1123. Venäjän suuriruhtinaan Mstislavin poika Vsevolod, Novgorodin ruhtinas hyökkää novgorodilaisten kanssa suomalaisia (jem) vastaan.

1142. Länsisuomalaiset (jem) hyökkäävät Novgorodin alueelle.

1143. Karjalaiset (korela) hyökkäävät meritse länsi-suomalaisia (jem) vastaan, mutta pakenevat menetettyään kaksi laivaa. Karjala mainitaan nyt venäläisissä kronikoissa ensi kerran omana, muista suomalaisista erillisenä kulttuurina ja kansana.

1149. Länsisuomalaiset (jem) hyökkäävät tuhannen miehen sotajoukolla vatjalaisten alueelle. Novgorodilaiset tuhoavat suomalaisten sotajoukon.

1154. Arabialainen maantieteilijä Al-Idrisi kertoo Suomen (Fymark) kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

1164. Ruotsalaiset hyökkäävät laivastollaan Laatokalle, mutta kärsivät tappion novgorodilaisia vastaan. Samalta vuodelta on säilynyt Upsalan arkkipiispan alaisten hiippakuntien luettelo. Suomea ei siinä mainita.

1171 tai 1172. Gravis admodum -asiakirja, josta käy ilmi, että Suomessa on ollut ruotsalainen sotajoukko auttamassa suomalaisia vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Tämä on saattanut antaa perustan myöhemmin sepitetyille tarinoille ns. ensimmäisestä ristiretkestä.

1186. Novgorodilaiset hyökkäävät länsisuomalaisia (jem) vastaan.

1187. Pakanat (joko karjalaiset tai virolaiset) tuhoavat Ruotsin tärkeimmän kaupungin Sigtunan. Ruotsin arkkipiispa ja jaarli saavat samalla surmansa.

1189. Ruotsin hiippakuntien luettelo. Suomea ei mainita.

1191. Novgorodilaiset hyökkäävät laivoilla yhdessä karjalaisten kanssa länsisuomalaisia (jem) vastaan. Samana vuonna tanskalaiset tekevät laivastosotaretken Suomeen.

1192. Ruotsin hiippakuntien luettelo. Suomea ei mainita.

Noin 1200. Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.

1200-luku. Novgorodista löydetty tuohikirje sisältää ensimmäisen tunnetun suomenkielisen (karjalan murretta) tekstin.

1202. Tanskalaisten sotaretki Suomeen.

1209. Ex tuarum -asiakirja, jossa valtuutetaan Tanskan arkkipiispa vihkimään Suomen piispaksi aviotonta syntyperää oleva mies. Häntä on edeltänyt toinen, tässä vaiheessa jo kuollut mies Suomen piispanistuimella. Suomen mainitaan kääntyneen kristinuskoon “äskettäin muutamien ylhäisten miesten (tanskalaisten Sunenpoikien) huolenpidon avulla”, mikä arkeologisten löytöjen perusteella on liioittelua. Suomi on siirtynyt kristilliseen hautauskäytäntöön jo huomattavasti aiemmin.

1215. Nälänhätä Novgorodissa.

1220-luku. Snorri Sturluson kertoo Ynglinga-saagassaan Ruotsin ja Suomen hallitsijasukujen välisistä sodista ja avioliitoista.

1221. Paavi antaa Suomen piispalle valtuudet kieltää lähellä asuvia kristittyjä purjehtimasta vieressä asuvien raakalaiskansojen (ilmeisesti karjalaiset ja venäläiset) luokse ja viemästä heille elintarvikkeita ja muuta tarpeellista, koska nämä vainoavat suomalaisia.

1227. Novgorodin ruhtinas Jaroslav Vsevolodinpoika lähtee meren yli sotaretkelle länsisuomalaisia (jem) vastaan, missä yksikään Venäjän ruhtinaista ei ollut aikaisemmin pystynyt oleskelemaan, ja ottaa niin suuren joukon vankeja, että osa oli surmattava ja osa päästettävä vapaaksi. Samana vuonna ruhtinas Jaroslav kastattaa paljon karjalaisia. Niin ikään samana vuonna saksalaiset kukistavat Viron viimeisen vapaan osan, Saarenmaan.

1228. Länsisuomalaiset (jem) tekevät kesällä yli 2000 miehen laivastolla sotaretken Laatokalle venäläisiä vastaan. Laivasto kuitenkin tuhoutuu ja vain harvat pääsivät pakenemaan, sillä venäläiset sulkevat pakotien Nevalla.

1229. Suomalaiset alistuvat paavin suojelusvaltioksi ja luovuttavat vanhat pakanalliset kulttimaansa kirkolle. Paavi puolestaan kieltää ruotsalaisia ahdistelemasta suomalaisia, samoin hän kieltää länsimaisen kaupan Novgorodiin, kunnes nämä lakkaavat vainoamasta suomalaisia. Tuomiokirkko siirretään Turun Koroisiin (“vanhaan Turkuun”).

1230. Novgorodissa ankara nälänhätä.

1231. Länsimaiset kauppiaat pelastavat Novgorodin nälänhädästä tuomalla viljaa.

1230-luku. Orkneyinga-saagan johdannossa “Fundinn Noregrissa” kerrotaan Suomen ja Kainuun, jota sanotaan Jättiläisten maaksi, kuninkaista ja siitä miten erään Suomen ja Kainuun kuninkaan pojat ovat aikanaan valloittaneet Norjan, joka on sitten saanut nimensä Suomen kuninkaan pojasta Norrista. Kertomuksen mukaan sekä Norjan kuninkaat että Orkneysaarten jaarlit, Normandian herttuat ja sitä kautta Englannin kuninkaat polveutuvat Suomen ja Kainuun kuninkaista.

1232. Paavi määrää Liivinmaan Kalpaveljet suojelemaan Suomea. Baldvin Alnalaisesta tulee paavin legaatti Suomessa sekä Virossa, Liivinmaalla, Kuurinmaalla ja Semgallenissa ja siten täkäläinen korkeimman vallan käyttäjä.

1233. Saksalaiset Liivinmaan Kalpaveljet hyökkäävät salakavalasti Virossa sikäläisen paavillisen suojavaltion kimppuun ja valloittavat sen julmasti. Baldwin Alnalaisen valta raukeaa Baltiassa tyhjiin.

1234. Vilhelm Modenalaisesta paavin legaatti Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle, Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Suomen piispa Tuomas lahjoittaa Maskun pitäjästä aiemmin pakanalliselle kultille omistetun maa-alan kappalaiselleen Vilhelmille.

1236. Baltiassa puhkeaa kapina Kalpaveljien kärsittyä murskatappion liettualaisia vastaan.

1237. Hämeessä puhkeaa kapina, joka kuitenkin ilmeisesti sovitaan rauhanomaisesti samalla tavoin kuin Saarenmaan kapinakin.

1240. Ruotsalaisten, norjalaisten, varsinaissuomalaisten (sum) ja hämäläisten (jem) sotaretki Nevalle. Venäläiset torjuvat hyökkäyksen. Varsinaissuomalaiset mainitaan tässä yhteydessä venäläisissä lähteissä ensimmäisen kerran erikseen hämäläisistä, mikä lienee ainakin osin Hämeen kapinan vaikutusta.

1241. Ruotsin kaikkien piispojen luettelo. Suomen piispaa ei mukana.

1242. Saksalaiset kärsivät tappion venäläisille Peipsijärven taistelussa.

1244. Vilhelm Sabinalainen, aiemmin Modenan piispa, uudestaan paavin legaatiksi Suomeen, Baltiaan, Preussiin, Gotlantiin ja Öölantiin.

1245. Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hengellisen johtoaseman saa dominikaanien Daakian provinssin priori.

1248. Suomen piispa Tuomas kuolee Gotlannissa. Vilhelm Sabinalainen vahvistaa Suomen papistolle oikeuden testamentata omaisuutensa. Ruotsin hiippakuntien luettelo. Suomi ei ole siinä mukana.

Ruotsin vallan aika (1249-1809)
1249. Paavi Innocentius IV ottaa suomalaiset paavin suojelukseen (27.8) samaan tapaan kuin Paavi Gregorius IX vuonna 1229. Birger jaarli valloittaa Suomen. Uusi ruotsalainen piispa Bero luovuttaa suomalaisten veron Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen.

1250. Ruotsin kuningas Eerik Eerikinpoika Sammalkieli kuolee 34-vuotiaana. Hänen sisarensa ja Birger jaarlin poika Valdemar valitaan Ruotsin kuninkaaksi.

1250-luku. Ruotsinvallan tueksi etenkin Suomen rannikoille ja Ahvenanmaalle tuodaan Ruotsista uutta pääosin miesvaltaista väestöä, joka asettuu asumaan suomalaisten entisille asuinsijoille ja sekoittuu samalla paikalliseen väestöön. Suomen ruotsinkielinen asutus saa näin alkunsa. Ryhdytään laatimaan kansainvälisten mallien mukaan Pyhän Eerikin legendaa ja sepitetään kertomus ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen. Aloitetaan Turun ja Hämeen linnojen rakentaminen.

1253. Suomen piispa (Bero) mainitaan ensimmäistä kertaa Ruotsin piispojen joukossa.

1256. Venäjän suuriruhtinas Aleksanteri Nevski tekee sotaretken Suomeen, joka ensimmäistä kertaa venäläisissä kronikoissa yhdistetään nyt myös Ruotsiin.

1257. Paavin ristiretkibulla Ruotsiin edellisen johdosta.

Noin 1258. Ragvald Suomen piispaksi.

1262. Baltiassa kapinoidaan. Myös Suomessa on mahdollinen kapina Ruotsia vastaan, sillä Birger jaarli ei pääse tapaamaan Norjan kuningasta esteidensä vuoksi ja samoihin aikoihin Suomen piispa Ragvald säätää suomalaisille uuden veron (ruokalisän), todennäköisesti rangaistukseksi kapinasta.

1266. Kettil Suomen piispaksi.

1270-luku. Pyhän Eerikin legenda valmistuu.

1275. Paavi lähettää Ruotsiin ristiretkibullan, sillä Karjalan, Inkerin, Lapin ja Vatjanmaan pakanoiden julmuus on yltynyt Ruotsin valtakunnan kristittyä väestöä kohtaan. Kuningas Valdemar syöstään valtaistuimelta. Muodollisena syynä on hänen suhteensa vaimonsa sisareen Juttaan. Birger jaarlin toisesta pojasta Mauno Ladonlukosta Ruotsin kuningas.

1277. Todennäköisesti tänä vuonna myönnetään ns. pirkkalaisprivilegiot.

1278. Novgorodin ruhtinas Dmitri valloittaa Karjalan.

1280. Alsnön säädös. Maallinen rälssi vahvistetaan.

1281. Hengellinen rälssi vahvistetaan.

1283. Paavi määrää palautettavaksi Suomen kirkolle siltä riistetyn omaisuuden.

1284. Mauno Ladonlukon veljestä Pentistä Suomen herttua.

1286. Johannes Turun piispaksi.

1288. Ruotsin entinen kuningas Valdemar suljetaan vankeuteen, jossa hän kuolee 1302.

1290. Mauno Ladonlukko kuolee. Kuninkaaksi tulee hänen poikansa Birger.

1291. Suomalainen Maunu I Turun piispaksi. Kuusiston linnaa aletaan rakentaa hänen aikanaan ja Pyhän Henrikin legenda sepitetään Pyhän Eerikin legendan pohjalta.

1292. Venäläiset hävittävät Suomea. Ruotsalaiset tekevät vastahyökkäyksen Karjalaan ja Inkeriin.

1293. Torkkeli Knuutinpoika valloittaa Länsi-Karjalan ja perustaa Viipurin.

1300. Turun tuomiokirkko Räntämäellä vihitään. Uuden Turun alku. Ruotsalaiset tekevät sotaretken Nevalle.

1300-luvun alku. Ns. Henrikin surmavirsi sepitetään Pyhän Henrikin legendan pohjalta.

1301. Venäläiset hävittävät ruotsalaisten Nevalle perustaman Landskronan linnan.

1302. Kuningas Birgerin veli Valdemar saa Suomen herttuan arvon.

1306. Torkkeli Knuutinpoika mestataan Tukholmassa.

1309. Ragvald II Turun piispaksi.

1310. Eräs ruotsalainen vapauttaa karjalaisen orjansa testamentissaan.

1311. Venäläiset hävittävät Suomea ja polttavat Vanajan kaupungin.

1316. Karjalan naiset saavat ruumiillisen koskemattomuuden suojan.

1318. Venäläiset hävittävät Suomea ja polttavat Kuusiston linnan sekä ryöstävät Turun. Vanhoja asiakirjoja tuhoutuu. Kuningas Birger näännyttää molemmat veljensä nälkään vankeudessa.

1319. Maunu Eerikinpoika kuninkaaksi. Kuningas Birgerin poika mestataan. Birger maanpakoon.

1321. Pentti Suomen piispaksi. Hänen aikanaan järjestetään Suomen kirkon kultti ja hallinto. Kunigas Birger kuolee maanpaossa Tanskassa.

1323. Pähkinäsaaren rauha. Rauhan jälkeen Suomen hallintoa uudistetaan.

1320-1340. Sepitetään Eerikinkronikka, jossa Birger jaarlin Suomen valloitus esitetään “Hämeen ristiretkenä”.

1335. Orjuutta aletaan lopettaa Ruotsin valtakunnasta.

1338. Hemming Suomen piispaksi. Tamma-Karjala (Pohjois-Inkeri) valloitetaan väliaikaisesti.

1340. Läntinen Suomi (“Suomi”) ja Ruotsin Karjala yhteisen hallinnon alle. Kokonaisuutta aletaan kutsua “Itämaaksi”.

1340. Säädettiin, että jokainen kristitty, joka asettui asumaan Lapinmaahan saisi omaksi ja perillistensä omaisuudeksi sen, minkä oli ottanut haltuunsa ja että uudisasukkaiden oli noudatettava Helsinglannin lakia.

1340-luku. Lyypekin kaupunginkronikan maininta Birger jaarlista: “Tämä Birger pakotti Suomen Ruotsin kruunulle”.

1347. Maunu Eerikinpojan maanlaki. Ei enää orjuutta.

1347. Käskynhaltija Skytte ja piispa Hemming antoivat Helsingin (Helsinge) ja Sipoon pitäjien asukkaille yksinoikeuden rannikon vesiin. Näin sisämaan suomalainen väestö menetti vanhat nautinta-alueensa Suomenlahden rannoilla (ruotsinkielisille siirtolaisille).

1347. Määrättiin, että Kemi kuului Turun hiippakuntaan “ikimuistoisista” ajoista. Hallintoraja vakiintui Kaakamajoelle Kemijoesta länteen, mutta Ylä-Lappi kuului Uppsalan arkkihiippakuntaan.

1348-1350. Mauno Eerikinpoika sota Novgorodia vastaan.

1352. Mauno Eerikinpoika nimittää homoseksuaalin rakastajansa Pentti Algotinpojan Itämaan herttuaksi.

1356. Eerik Maununpoika nousee kapinaan isäänsä kuningasta vastaan.

1359. Kuningas Eerik Maununpoika kuolee äitinsä Blankan myrkyttämänä.

1362. Itämaiden laamannille oikeus osallistua kuninkaanvaaliin.

1364. Mauno Eerikinpoika syöstään vallasta. Kuninkaaksi tulee hänen sisarenpoikansa Albrekt Mecklenburgilainen.

1365. Maunu Eerikinpoika joutuu vangiksi ja suljetaan kahlevankeuteen. Hänet vapautetaan 1371, mutta hän saa surmansa hukkumalla Norjassa 1374.

1366. Henrik Hartmaninpoika Turun piispaksi.

1367. Johannes Pietarinpoika Turun piispaksi.

1370. Johannes III Westfal Turun piispaksi.

1373. Uudenmaan asukkaita koskeva verosääntö osoittaa, että maakunnan ruotsalaisasutus oli vielä nuorta, eikä maanviljelys ollut kovin vakiintunutta.

1375-1386. Bo Joninpoika Grip Itämaan herrana. Kastelholma ja Raasepori rakennetaan.

1385. Suomalainen Bero II Balk valitaan Turun piispaksi.

1389. Albrekt Mecklenburgilainen syöstään vallasta ja laitetaan vankeuteen, josta hän vapautuu 1395. Hän kuolee Mecklenburgissa 1412. Valta siirtyy kuningatar Margaretalle.

1397-1521. Kalmarin unioni.

1397-1439. Eerik Pommerilainen hallitsijana. Suomessa paljon uudistuksia. Suomen asema suhteessa Ruotsiin muuttuu itsenäisemmäksi. Suomeen muodostuu omia hallinnollisia elimiä ja täkäläinen rälssi kehittyy voimakkaasti.

1400-luvun alku. Suomen hallinto uudistetaan, kirkollinen ja maallinen hallinto eriytyvät. Suomen piispainkronikan vanhin osa laaditaan.

1409. Turussa lyödään omaa rahaa.

1412. Kuningatar Margareta kuolee. Mauno II Tavast Suomen piispaksi. Hänen aikanaan Pyhän Henrikin kulttia kehitetään voimakkaasti.

1414. Maanoikeus perustetaan Turkuun.

1435. Suomi jaetaan kahteen laamannikuntaan.

1438. Daavid-niminen vesilahtelainen talonpoika julistautuu kuninkaaksi. Vaarallinen kapina kukistetaan piispa Maunun välityksellä.

1441-1448. Kristoffer Baijerilainen kuninkaana.

1441. Määrättiin, että Isä Meidän, uskontunnustus ja Ave Maria oli luettava joka sunnuntai kansalle sen äidinkielellä.

1442. Kuningas Kristofferin maanlaki. Rauma saa kaupunginoikeudet.

1443. Naantalin luostari perustetaan.

1448-1457, 1464-1465 ja 1467-1470. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana

1450-1460. Olavi Maununpoika Turun piispana.

1457-1464. Kristian I kuninkaana.

1460-1489. Konrad Bitz Turun piispana.

1470-luku. Upsalan kaniikin Ericus Olain historiateos. Suomi mainitaan entisenä kuningaskuntana.

1470-1497 ja 1501-1503. Sten Stur vanhempi Ruotsin valtionhoitajana.

1475. Olavinlinnaa aletaan rakentaa.

Noin 1485. Kuusiston linna palaa. Lukuisia asiakirjoja tuhoutuu.

1489-1500. Maunu III Särkilahti Suomen piispana.

1492. Uusittiin määräys (vrt. 1441) pitää eräät kirkolliset toimitukset kansan omalla kielellä.

1495-1497. Vanha viha. Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jossa Suomea hävitetään pahasti. Viipurin pamaus 1495.

1497-1501. Hannu kuninkaana.

1498. Unionikuningas, tanskalainen Hannu, kielsi norjalaisia häiritsemästä pirkkalaisten lapinkäyntiä.

1500-1506. Lauri Suurpää Turun piispana.

1504-1512. Svante Sture valtionhoitajan.

1506-1510. Johannes Olavinpoika Turun piispana.

1509. Tanskalaiset ryöstävät Turun.

1512-1522. Arvid Kurki Turun piispana.

1512-1520. Sten Sture nuorempi valtionhoitajana.

1520-1521. Kristian II kuninkaana.

1521. Kustaa Vaasa valtionhoitajaksi.

1523. Tanskalaiset karkotetaan Suomesta. Kustaa Vaasa kruunataan kuninkaaksi.

1526-1530. Kuningas Kustaa Vaasa kielsi suomalaisia useaan otteeseen käymästä kauppaa Tallinnan, Riian ja Danzigin kanssa Tukholman asemesta.

1527. Uskonpuhdistus pantiin toimeen. Kirkon keräämät verot ja irtaimistot mm. kirkonkelloja, sekä myöhempinä vuosina myös ehtoollisastiat ja messukasukat otettiin Ruotsin kruunulle. Kirkon köyhtyminen heikensi oleellisesti sen koulutus- ja sosiaalista toimintaa kansan keskuudessa.

1528-1550. Martti Skytte Turun piispana.

1528. Kustaa Vaasa hävitytti Kuusiston piispanlinnan lukemattomine vanhoine suomalaisasiakirjoineen. Hän myös korotti pirkkalaisten lapinkäynnistä maksaman veron kaksinkertaiseksi.

1542. Kuningas Kustaa Vaasa julisti kaikki asumattomat erämaat “Jumalan, kuninkaan ja kruunun omaisuudeksi”.

1543. Mikael Agricolan ABC-kiria. Suomenkielinen kirjallisuus saa alkunsa.

1548. Mikael Agricolan Uusi testamentti, jonka esipuheessa kolmivaiheinen [sepitetty] kuvaus Suomen valloituksesta: ensimmäinen ristiretki Pyhän Eerikin ja Henrikin johdolla 1150, Birger jaarlin ristiretki Hämeeseen 1248 ja Torkkeli Knuutinpojan retki Karjalaan 1293. Suomalaisten kuninkaista ei puhuta.

1551. Agricolan Daavidin psalttari, jonka esipuheessa kuvaus suomalaisten vanhoista jumalista.

1554. Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana. Mikael Agricola Turun piispaksi.

1555. Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historia. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

1555-1557. Sota Venäjää vastaan.

1555. Kuningas Kustaa antoi Savonlinnan läänin asukkaille suomenkielisen julistuksen, joka on ensimmäinen tunnettu tämänlaatuinen asiakirja. Siinä ilmoitettiin “Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa”.

1556-1563. Juhana Suomen herttuana. Hänen kerrotaan käyttäneen suomen kieltä diplomaattisessa kirjeenvaihdossaan Ranskaan osoituksena asemastaan.

1558. Turun piispaksi nimitettiin ruotsinmaalainen Per Folling(ius). Nimitys herätti tyytymättömyyttä, sillä 1385 lukien Turussa oli ollut piispoina vain kotimaisia miehiä.

1560-1568. Eerik XIV kuninkaana.

1563-1576. Paavali Juusten Turun piispana. Hän laatii Suomen piispain kronikan.

1563. Kolmekymmentä Juhanan kannattajaa tuomittiin kuolemaan. Useat heistä oli suomalaisia.

1568-1592. Juhana III kuninkaana.

1570-1595. Pitkä viha, sota Venäjää vastaan.

1571. Juhana III valitti kirjeessään sitä, että ruotsinmaalaiset sotamiehet kieltäytyivät lähtemästä Suomeen, koska se ei ollut heidän isänmaansa. Juhana piti heitä näin ollen Ruotsin valtakunnan pettureina.

1572. Hyväksyttiin Laurentius Petrin laatima koulujärjestys. Sen mukaan koulussa oli 4 luokkaa. Tärkeimmät oppiaineet olivat uskonto ja latinan kieli.

1574. Kuningas valtuutti Klaus Flemingin ja Klaus Åkenpojan (Tott) estämään tarpeen vaatiessa (suomalaisen) nostoväen avulla Viipurista karanneita ruotsinmaalaisia sotilaita jatkamasta Ruotsiin. Kapinointi johtui kuninkaan mukaan siitä, että jotkut “kavaltajat” väittivät, etteivät sotamiehet olleet velvollisia taistelemaan Suomen puolesta, koska tämä ei ollut heidän isänmaansa. Ao. sotamiehet lienevät kuitenkin saaneet tahtonsa läpi.

1578. Kuningas antoi Turun koulun rehtorille Jaakko Finnolle eli Suomalaiselle tehtäväksi toimittaa suomeksi joitakin kirkollisia kirjoja. Hän julkaisikin katekismuksen, virsikirjan ja rukouskirjan.

1580. Kuningas vaati maaherra Klaus Åkenpojalta (Tott) selitystä siitä, että keväällä suuri joukko savolaisia jousimiehiä perheineen oli kuljetettu Ruotsiin Södermanlannin herttuakuntaan, joka kuului kuninkaan veljelle Kaarlelle. Kysymys ei ollut uudisasukkaista, joiden muuttoa Kaarle herttua suosi.

1580. Herra Martti (luultavasti Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalainen) käänsi maalain suomeksi. Käännöstä käytettiin ilmeisesti käsikirjoituksena ja se on painettu vasta paljon myöhemmin.

1581. Juhana III ottaa Suomen suuriruhtinaan arvon.

1583-1625. Eerikki Sorolainen Turun piispana.

1590. Kuningas Juhana III valittaa kirjeessään ylipäällikkö Yrjö Boijelle (Ruotsin) Uplannin huoveista, jotka olivat paenneet vihollisen (venäläisten) edessä ja palanneet Ruotsiin alukset täynnä Suomen talonpojilta laittomasti anastettua viljaa, lihaa ja kalaa.

1592-1599. Sigismund kuninkaana.

1592. Rautalammin asukkaat tarttuivat aseisiin paikkakunnalle majoitettuja uplantilaisia ratsumiehiä (huoveja) vastaan näiden harjoittaman mielivallan takia. Kapina kukistettiin ja johtomiehet mestattiin.

1595. Täyssinän rauha. Suomen itäraja Jäämereen.

1596-1597. Suomessa nuijasota, joka syttyy Kaarle herttuan yllytyksestä osana hänen ja kuningas Sigismundin valtataistelua. 3000 suomalaista talonpoikaa saa surmansa. Klaus Fleming voitti “nuijamiehet” Nokialla, ja joukoittain pakenevia talonpoikia ml. Jaakko Ilkka ja viisi muuta johtajaa surmattiin seuraavina päivinä. Padasjoelle edenneet nuijamiehet houkuteltiin antautumaan, mutta Ivar Tavast surmautti heidät kaikki (400) Padasjoen Nyystölässä (14.1.). Pietari Paavalinpoika Juusten houkutteli Savon nuijamiehet antautumaan luvaten säästää heidän henkensä, mutta surmasi kaikki antautuneet (23.1.). Klaus Fleming voitti nuijamiehet ratkaisevassa Santavuoren taistelussa Pohjanmaalla. Ruotsinkieliset talonpojat menivät heti taistelun alussa Flemingin puolelle (24.2.).

1597. Suomen käskynhaltija, marski ja amiraali Klaus Fleming kuolee todennäköisesti myrkytyksen uhrina. Sen jälkeen Kaarle herttua tekee sotaretken Turkuun. Ruotsalaiset ryöstävät mm. Turun tuomiokirkon kirjaston.

1598. Suomalaisten tyhjiin valunut sotaretki kuningas Sigismundin avuksi Uplantiin ja Tukholmaan. Uplanti tyhjenee kauhun vallatessa asukkaat.

1599. Kaarle herttua valloittaa Suomen. Ruotsalaiset lyövät elokuussa suomalaisten sotajoukon Marttilassa. Lukuisa määrä suomalaisia aatelisia mestataan, piispa pannaan vankeuteen ja papistolle määrätään suuret sakot. Tämän jälkeen Suomea aletaan määrätietoisesti ruotsalaistaa.

1599. Suomen aateli taisteli Kaarle herttuaa vastaan tämän kiistassa Sigismundin kanssa Ruotsin kruunusta, mutta 24.8. Kaarle herttua nousi maihin Sauvossa. (29.8.) Kaarle herttua voitti Marttilassa Axel Kurjen johtamat suomalaiset joukot. (6.9., 27.9. ja 10.11.) Kaarle herttua mestautti johtavia suomalaisia aatelisia sekä joukon aatelittomia upseereita, osin vastoin antautumisehtoja.

1599-1600. Nuijasodassa ja sen jälkeisissä tapahtumissa Suomi menetti ensin talonpoikien parhaimmiston sekä sen jälkeen aatelistonsa ydinosan. Suomen asioiden “itsenäinen” hoito väheni ja suomenkieltä osaavan aatelin vaikutus valtakunnan asioiden hoitoon heikkeni. Nuijasotaa voidaankin pitää Suomen lopullisena “haltuunottona” Ruotsin toimesta. Verot ja jatkuvat sotaväenotot alkoivat rasittaa suomalaisia Venäjän vallan aikaan saakka. Kaarle herttua alkoi käyttää kuninkaan (Kaarle IX) titteliä 1604.

1600. Kuninkaan (Sigismundin) puolella taistelleet Suomen aateliset tuomittiin menettämään läänityksensä ja kolmanneksen perintötiloistaan, papit menettämään virkansa ja muut maksamaan sakkoa kolmanneksen omaisuudestaan. Niitä pappeja, jotka eivät olleet aktiivisesti kannattaneet säätyään sakotettiin 5 taalaria kutakin seurakuntansa 10 talonpoikaa kohti. Linnaleiri julistettiin päättyneeksi ja vanhat verojäämät anteeksi annetuiksi.

1600. (30.11) Suomenkielisellä käskykirjeellä määrättiin, että joka viidennen miehen tuli olla valmis vaadittaessa sotapalvelukseen.

1605. Mesenius painattaa Ericus Olain historiateoksen.

1605. Kuningas määräsi ruotuväkilaitoksen perusteista.

1607. Kaarle herttua kruunataan kuninkaaksi. Hän käyttää titulatuurassaan myös mainintaa “kainulaisten ja lappalaisten kuningas”.

1607. (8.9.) Kaarle IX asetti voudin Vesisaareen Jäämeren rannalle ja alkoi uudisasuttaa suomalaisilla Teno- ja Alattiojokilaaksoja. Alattioon [= norjaksi Alta] siirtyville luvattiin (11.11.) 6 vuoden verovapaus.

1616-1636. Johannes Messenius vankina Suomessa. Hänen historiateoksissaan Suomi kuvataan vanhana kuningaskuntana.

1611-1632. Kustaa II Aadolf kuninkaana.

1613. Knäredin rauha Ruotsin ja Tanskan välillä. Ruotsi ja sen mukana myös Suomi menettää oikeutensa Jäämeren rantaan.

1617. Stolbovan rauha. Pitkä sota Venäjää vastaan päättyy. Käkisalmen Karjala ja Inkerinmaa Suomen yhteyteen.

1626. Anders Buren Pohjoismaiden kuvaus. Suomi esitetään entisenä kuningaskuntana.

1629. Altmarkin rauha. Liivinmaalla Puolaa vastaan pitkään jatkunut sota päättyy.

1630-1648. Ruotsi kolmikymmenvuotisessa sodassa.

1632-1654. Kristiina kuningattarena.

1640. Turun akatemia perustetaan.

1650. Mikael Wexioniuksen historiateos, jossa Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

1654-1660. Kaarle X Kustaa kuninkaana.

1656-1658. Sota Venäjää vastaan.

1660-1697. Kaarle XI kuninkaana.

1667 tai 1674. Paltamon rovasti Johannes Andreae Cajanus raportoi Kainuusta Ruotsin antikviteettikollegiolle: 
”Tästä Kalevan suvusta on vieläkin tässä maassa suurta ja voimakasta kansaa, mutta heidän jälkeläisensä käyvät pienemmiksi ja heikommiksi. Muistan nähneeni tässä maassa 40 vuotta sitten suuria miehiä ja naisia. Mutta vaikka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat muutoin suuria ja voimakkaita, niin ei kuitenkaan kukaan heistä ole niin suuri ja voimakas, kuin heidän vanhempansa olivat.”

1670-luku. Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka, jossa luetellaan runsaasti Suomen muinaisia kuninkaita.

1680-81. Satoja suomalaisia perheitä pakkosiirrettiin Satakunnasta Tanskalta vallattuun Blekingeen (sotasatama Karlskronan ympäristöön).

1695-1697. Suuri nälänhätä, kolmasosa suomalaisista menehtyy. Ruotsista ei lähetetä viljaa nälkäänäkeville ainakaan ilmaiseksi.

1697-1718. Kaarle XII kuninkaana.

1700-1721. Suuri Pohjan sota.

1714-1721. Suomi venäläisten miehittämänä (Iso viha). Kansan kärsimykset sanoinkuvaamattomat. Uudenkaupungin rauhassa 1721 mm. Viipuri liitetään Venäjään.

1700. Daniel Jusleniuksen Vanha ja uusi Turku. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

1700-1705. Johannes Meseniuksen Scondia Illustrata painetaan.

1708-1711. Ruotsalainen professori I. Nesselius ehdottaa suomalaisten hävittämistä ja sulauttamista ruotsalaisiin kaikkialla paitsi Lapissa. Nesseliuksen kammottavaa ja kylmäveristä joukkotuhontaehdotusta säätyedustajat eivät hyväksy.

1719-1720. Ulriika Eleonora kuningattarena.

1720-1751. Fredrik I kuninkaana.

1728. von Nettelbladin Schwedische Bibliothek. Sisälsi mm. tuntemattoman tekijän Suomen kronikan.

1741-1743. Pikku viha eli hattujen sota Venäjää vastaan. Suomi venäläisten miehittämä.

1742. Ns. Elisabethin manifesti Suomen tulevasta itsenäisyydestä. Maapäivät valitsevat Turussa lokakuussa Suomen kuninkaaksi Holsteinin herttuan Karl Peter Ulrichin, myöhemmän Venäjän tsaarin Pietari III:nnen. Venäläiset epäävät vaalin.

1743. Turun rauha. Raja Kymijoelle.

1747. Olof Dalinin Svea Rikes Historia, jossa Suomi esitetään näyttävästi muinaisena kuningaskuntana.

1748. Ruotsin pienempiarvoisiin seteleihin hyväksytään lyhyt suomenkielinen arvomerkintä. Käytäntö loppui vuoden 1835 setelityypistä lähtien.

1751. Ruotsin ja Norjan välinen Suomelle hyvin epäedullinen rajankäynti Lapissa.

1751-1771. Aadolf Fredrik kuninkaana.

1768. Venäläinen historioitsija Tatishtshev kertoo Venäläisessä historiassaan Suomen kuninkaista.

1769. Sven Bringin (myöh. Lagerbringin) Swea Rikes Historia. Suomi erittäin näyttävästi muinainen kuningaskunta. Uudet painokset vuosina 1778, 1784 ja 1790.

1771-1792. Kustaa III kuninkaana.

1771. Norjalainen Gerhard Schöning esittää kriittisen näkökulman Suomen kuninkaisiin teoksessa AllgemeineNordische Geschichte, jonka julkaisee Hallessa August Ludwig Schlözer.

1772. Ruotsalainen Johan Ihre kumoaa ajatuksen muinaisesta suomalaisesta kuningaskunnasta kielitieteellisin perustein. Koska suomalaisilla ei ole omakielistä sanaa hallitsijoille, vaan sanat kuningas ja ruhtinas ovat Ihren mielestä ruotsalaisia lainoja, ei suomalaisilla voi olla ollut omia kuninkaitakaan. Saagojen mainintoja hän pitää silkkoina mytologioina.

1773. Schlözer julkaisee saksaksi Ihren argumentit Göttingenissä ja Gothassa.

1774. Bilmark julkaisee Messeniuksen Suomen riimikronikan.

1780. Yrjö Maunu Sprengtporten eroaa Ruotsin palveluksesta.

1783-1784. Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee Venäjän historiaa koskevat muistiinpanonsa, joissa hän kertoo mm. Venäjän perustajan Rurikin olleen suomalaisen kuninkaan pojan. Teos ilmestyy myös saksaksi 1786.

1784-1800. Henrik Gabriel Porthan julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentaareineen. Suomen historian perusesitys, joka kuitenkin rakentuu puutteelliselle lähdeaineistolle. Muinaissuomalaisen kulttuurin Porthan jakaa kahteen alueeseen, länsisuomalaiseen ja karjalaiseen.

1785. Porthan yhtyy Ihren ja Schlözerin kantaan ja katsoo, ettei suomalaisilla ole ollut omia hallitsijoita. Porthanin mukaan Suomessa ei ole edes vanhoja linnavuoria, jotka todistaisivat suomalaisten yhteiskunnallisesta järjestäytymisestä.

1788-1790. Sota Venäjää vastaan. Suomalaiset upseerit muodostavat rauhan aikaansaamiseksi itsenäisyyshenkisen Anjalan liiton.

1789. Gananderin Mythologia Fennica, jossa Suomi on vanha kuningaskunta.

1792. Turun yliopiston historian professori Bilmark tukee Porthanin kantaa tuntemattoman tekijän Suomen kronikkaa kritisoivassa väitöskirjassa. Kustaa III murhataan.

1792-1809. Kustaa IV Aadolf kuninkaana.

1802-1804. Porthan julkaisee ensimmäisen suomalaisen lähdekokoelman. Vuotta 1300 edeltävistä nykyään tunnetuista yli sadasta asiakirjalähteistä siinä on 15, joista niistäkin kaksi 45 vuotta liian varhaisiksi ajoitettuja. Itäisiä lähteitä Porthan ei tunne.

Venäjän vallan aika (1809-1917)
Vaikka Suomi liitettiin 1809 Venäjän keisarikuntaan autonomisen suuriruhtinaskuntana, hallinnon ohjenuoraksi jäi Ruotsin laki kaikessa laajuudessaan. Hallintokieleksi jäi yksinomaan ruotsi. Sittemmin ruotsinkieliset tekivät kaikkensa säilyttääkseen kielellisen otteensa.

1808-1809. Suomen sota.

1809. Porvoon valtiopäivät. Haminan rauha. Suomi liitetään autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään. Raja Tornionjoelle kompromissina venäläisten vaadittua Kainuujokea (Kalix) rajaksi. Y.M.Sprengtportenista Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri.

1809-1825. Aleksanteri I Suomen hallitsijana.

1811. Vanhaan Åbo Akademihin perustettiin venäjän kielen lehtorin virka.

1812. Suomen Pankki alkaa laskea liikkeelle ns. pikkuseteleitä, joissa on ruotsin ja venäjänkielisten tekstien ohella lyhyt suomenkielinen arvomerkintä (vrt. 1748).

1812. Vanha Suomi liitetään Suomen yhteyteen. Helsingistä tulee Suomen pääkaupunki.

1816. Lehrbergin Über die Wohnsitze der Jemen. Ensimmäinen Suomen historian esitys vuodesta 1042 vuoteen 1323, jossa on mukana myös itäinen lähdemateriaali.

1820-luvun alku. Turun romantiikka. Kansallisen heräämisen oraita. A. I. Arwidsson toteaa: “Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.”

1821. (24.3.) E. G. Ehrström aloitti “Åbo Morgonbladissa” kirjoitussarjan, jossa vaadittiin yliopiston, koulujen ja virastojen muuttamista suomenkielisiksi ja suomen kielen ottamista sivistyneistön, tieteen ja yleisten asioiden kieleksi. (3.10.) Viranomaiset lakkauttivat “Åbo Morgonbaladin”.

1825-1855. Nikolai I Suomen hallitsijana.

1827. Turun palo. Yliopiston kirjaston palo merkitsee korvaamatonta tappiota. Gabriel Rein vanhemman De gente Sumorum in annalibus russicis commemorata. Erinomainen selvitys suomalaisista venäläisessä lähdemateriaalissa.

1828. Yliopisto siirretään Helsinkiin.

1829. Helsingin yliopistoon tuli suomen kielen lehtorin virka.

1831. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) perustettiin. Kaarle Aksel Gottlundin Otava ilmestyy vuosina 1831-1832.

1835. Elias Lönnrot julkaisee Kalevalan ensimmäisen painoksen.

1840. Yliopisto viettää 200-vuotisjuhlia, joita J. V. Snellman kutsuu “tansseiksi kansakunnan hautajaisissa”. Elias Lönnrotin Kanteletar ilmestyy 1840-1841.

1840. Suomen Pankki alkaa rahauudistukseen liittyen laskea liikkeelle omia ruplamääräisiä seteleitä. Seteleiden etusivu on ruotsiksi ja venäjäksi sekä takasivu oli suomeksi ja ruotsiksi.

1841. Asetuksessa koulujärjestyksestä suomen kieli tuli oppiaineeksi kaikkiin poika-, muttei tyttökouluihin. Yläalkeiskoulussa suomea opetettiin oli IV:llä luokalla 2 ja lukiossa yhteensä 4 viikkotuntia. Ala-alkeiskoulussa oli hieman kielioppia. Muu opetus tapahtui ruotsiksi. Viipurin läänin kouluissa opetuskieleksi tuli myös ruotsi saksan asemesta.

1845. Ratsutilallinen Juho Isotalo anoi omasta ja muiden lempääläisten puolesta suomen kielen käyttämistä virkakielenä.

1844-1846. J. V. Snellman julkaisee Saima-lehteä Kuopiossa. Kansallinen herääminen alkaa.

1846. C. A. Gottlundin toimittama viikkolehti “Suomalainen” alkoi ilmestyä, mutta se lakkautettiin viranomaisten toimesta jo samana vuonna.

1847. Suometar alkoi ilmestyä, ilmestyen 1866 asti. Yksitoista ylioppilasta muodosti seuran, jonka tarkoitus oli “Suomen kielen käytäntä ja Ruotsin kartanta”.

1848. Maammelaulu esitettiin ensi kerran ruotsiksi. Kiellettiin ulkomaalaisia kisällejä ja oppipoikia paitsi englantilaisia sekä etenkin alempiin kansanluokkiin kuuluvia muuttamasta Suomeen “Ruotsin rahvasta” lukuun ottamatta.

1848. M. Akiander julkaisee venäläisten kronikoiden Suomea koskevat tiedot ruotsinkielisinä.

1849. Ylioppilaat osoittivat mieltään Snellmanin puolesta ja tapauksen takia alettiin supistaa akateemisia vapauksia.

1849. Kalevalan toinen painos.

1850. Paikallinen ruotsinkielinen virkamiehistö aikaansaa kielisensuurin julistamisen. Kiellettiin julkaisemasta suomen kielellä muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta. Nimenomaan kiellettiin julkaisemasta poliittisia uutisia tai romaaneja alkuperäisinä tai käännöksinä. Suomalaista kansanrunoutta tai taruja sai kuitenkin julkaista sekä erityisellä luvalla sana- ja oppikirjoja. Kielisensuuria lievitetään 1854 ja se kumotaan 1860.

1851. Keisari määräsi, ettei suomen kieltä taitamattomia saanut asettaa ehdolle tuomarin virkoihin seuduilla, joissa rahvaan kesken suomen kieli oli vallitseva. 
Lisättiin tuomioistuimissa toimivien suullisia suomen kielen osaamisvaatimuksia viran saannin ehtona niillä paikkakunnilla, joilla enimmät asukkaat osasivat vain suomea. “Rahvaalle” annettiin lupa pitäjittäin tai kihlakunnittain sopia yhteisten kielenkääntäjien palkkaamisesta, jotka vaadittaessa suomentaisivat viralliset asiakirjat 20 kopeekan maksusta arkilta. 
— M. A. Castrenista tuli yliopiston ensimmäinen suomen kielen ja kirjallisuuden professori.

1853. A. E. Ahlqvist suoritti ensimmäisen filosofien kandidaatin tutkinnon, jonka aineyhdistelmässä oli myös suomen kieli.

1853-1855. Krimin sota. Englantilaiset ja ranskalaiset miehittivät Ahvenanmaan Itämaisessa eli Krimin sodassa ja rauhassa 1856 Ahvenanmaa demilitarisoitiin.

1854. Joukko lähinnä Suur-Savon talonpoikia valtuutti talollisen Antti Mannisen anomaan keisarilta, että suomen kieli saisi samat oikeudet kuin ruotsin kieli Suomessa.

1855-1881. Aleksanteri II Suomen hallitsijana.

1856. Uuden lukio- ja koulujärjestyksen mukaan niille ala-alkeiskoulujen oppilaille, jotka eivät osanneet ruotsia tuli antaa opetusta suomeksi. Suomen kielen tuntimääriä lisättiin. Asetettiin lääninhallituksiin suomen kielen kääntäjät, joiden tuli korvauksetta kääntää ruotsiksi suomalaisen rahvaan esittämiä asiakirjoja. Valtiovalta alkoi julkaista suomenkielistä virallista lehteä.

1857. Julius Krohn, myöhemmin suomen kielen ja kirjallisuuden professori, esitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu tutkielman filosofian kandidaatin tutkintoa varten.

1858. Rietrikki Polén esitti erityisellä luvalla ensimmäisen suomenkielisen väitöskirjan (Johdanto Suomen kirjallisuushistoriaan). Toisen suomenkielisen väitöskirjan “Nuijasodan syyt ja alku Pohjanmaalla” esitti G. Z. Forsman (Yrjö Koskinen).

1858. Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu perustetaan Jyväskylään.

1859. Niissä maaseurakunnissa, joissa jumalanpalvelukset pidettiin yleensä suomeksi alettiin pitää kirkon- ja pitäjänkokousten pöytäkirjat suomeksi.

1860. Suomenkielisten kirjojen painattamiskielto kumottiin.

1861. Tammikuun valiokunta. Valtiollinen elämä alkaa viritä Suomessa.

1861. Talonpoikaislähetystö kävi keisarin luona pyytämässä, että tämä ryhtyisi toimenpiteisiin laillisten oikeuksien hankkimiseksi suomen kielelle. Keisari lupasi tehdä asiassa voitavansa. Senaatin suomen kielen kääntäjän virka vakinaistettiin.

1862. Helsinki-Hämeenlinna rautatie valmistuu.

1862. Suomen kielen asemaa pohtiva yksinomaan ruotsinkielisistä jäsenistä koostuva komitea tuli siihen lopputulokseen, että suomen kieli oli liian kehittymätön, jotta se voisi olla hallintokielenä.

1862. Suomi sai 1860 oman rahan, markka=100 penniä, joten 1862 lyötiin ensimmäiset kolikot, joissa oli vain suomenkielinen teksti tilan puutteen takia (vrt. 1991). Ensimmäisten markkamääräisten seteleiden etupuoli on ruotsiksi sekä takapuoli suomeksi ja venäjäksi.

1863. Keisari tulkitsi yliopiston sääntöjä siten, että suomen kieltä SAI käyttää julkisissa luennoissa, “jos useammat kuulijat sanottua kieltä osaavat”. Yrjö Koskinen alkoi ensimmäisenä luennoida suomeksi. Keisari otti jälleen vastaan suomen kielen asemaa koskevan talonpoikaislähetystön.

1863. (30.7.) Keisari allekirjoitti Hämeenlinnassa Snellmanin esityksestä käskykirjeen suomen kielen oikeuksista. Sen mukaan suomi oli saatettava ruotsin kielen veroiseksi kaikessa, mikä välittömästi koski “varsinaista suomenkielistä väestöä”. Suomenkielisiä asiakirjoja oli OTETTAVA VASTAAN kaikissa tuomioistuimissa ja virastoissa. Virastoista ja tuomioistuimista ANNETTAVIEN asiakirjojen tuli olla suomenkielisiä vasta vuoteen 1883 mennessä. Tällä oli tarkoitus saada aikaa suomenkielisten virkamiesten kouluttamiseen, sillä maassa ei ollut suomenkielisiä yliopistoon johtavia kouluja. Tässä yhteydessä on huomattava, etteivät maan ruotsinkieliset vallanpitäjät (senaatissa) halunneet parantaa suomen kielen asemaa, vaan tämä tapahtui keisarin itsensä puuttumisen takia. Näin venäläiset osaltaan oppivat siihen, että Suomen asioihin voitiin puuttua keisarillisin käskykirjein, jotka eivät välttämättä olleet samoilla linjoilla kuin senaatti.

1863. Valtiopäivät kutsutaan kokoon. Aleksanteri II:n antama kieliasetus määrää suomen ruotsin kanssa tasavertaiseksi virkakieleksi kahdenkymmenen vuoden kuluessa. 
— J. V. Snellman senaattoriksi, Yrjö Koskinen historian professoriksi. Opettajaseminaari avataan Jyväskylässä.

1864. Valtiopäivät päättyivät ja valtiopäiväpäätös oli ensi kertaa kaksikielinen.

1864. Kantelettaren toinen painos ilmestyy.

1865. Määrättiin suomen kielen käyttämisestä oikeus- ja virkakunnissa. Suomen kieli tehtiin opetuskieleksi oppikouluissa ja lukioissa yhdessä tai useammassa aineessa.

1865. David Skogmanin matka Pohjois-Ruotsin suomalaisten keskuuteen. Matkan johdosta noussut kiista suomalaisten suhtautumisesta ruotsalaisiin jakaa suomenmieliset kahtia. Yrjö Koskisen johtama jyrkempi linja pääsee pian voitolle.

1866. Kirjallinen kuukausilehti alkaa ilmestyä.

1867-1868. Nälkävuodet. Satatuhatta suomalaista menehtyy.

1868. Valtiokalenteri alkoi ilmestyä myös suomeksi.

1869. Uusi Suometar alkaa ilmestyä.

1870. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ilmestyy. 
— Casimir von Kothen kouluhallituksen päälliköksi. Hän yrittää tukahduttaa suomenkielisen oppikoululaitoksen. Suomenkielinen väestö herää vastustamaan tätä ja laajoilla kansankeräyksillä varmistetaan suomenkielisten oppikoulujen toiminnan jatkuminen. Suomalainen puolue organisoituu tätä kautta joukkojen keskuuteen. Suomen Muinaismuistoyhdistys perustetaan.

1870-1875. Rasistinen Vikingen-lehti ilmestyy. A. O. Freudenthalin johtamat ruotsinkieliset katsovat olevansa sen ohjelman mukaan kulttuuria luovaa germaanista rotua, kun taas suomenkieliset ovat heidän mukaansa kulttuuria vastaanottavaa mongolista rotua.

1871. Kaikki oppikoulut muutettiin yksikielisiksi. Helsinkiiin ja Mikkeliin perustettiin uudet ruotsinkieliset koulut, mutta Kuopion alkeiskoulu muutettiin suomenkieliseksi. Helsingin normaalilyseon suomalainen osasto siirrettiin Hämeenlinnaan.

1871. Venäjän kieli tuli jälleen pakolliseksi lyseoissa ja reaalikouluissa ja Helsingin tyttökouluissa.

1872. Helsinkiin perustetaan Suomalainen teatteri.

1873. Kouluhallituksen johtaja von Kothen joutui eroamaan sen tyytymättömyyden takia, jota hänen virkavaltaisuutensa oli aiheuttanut. Hän oli tehnyt kaikkensa, jotta maahan ei syntyisi suomenkielisiä yliopistoon johtavia kouluja, jotta virkamiehistöön olisi saatu suomenkielisiä (ks. 1863).

1874. Kansanvalistusseura perustetaan.

1875. Suomen Historiallinen Seura perustetaan. Ruotsi perustaa Haaparantaan suomenkielisen opettajaseminaarin, jossa koulutetaan suomenkielellä suomenkielisiä opettajia Pohjois-Ruotsin suomenkielisen väestölle luodun suomenkielistä koululaitosta varten.

1876. Seitsemän julkisuuden henkilöä ilmoitti Virallisessa lehdessä ottavansa suomenkielisen sukunimen aiemman vieraskielisen tilalle.

1877-1878. Balkanin sota. Suomen markka kultakantaan.

1878. Asevelvollisuuslaki. Omat suomalaiset joukko-osastot.

1879. Suomen väkiluku oli 2 061 000. Näistä n. 292 000 eli 15% oli ruotsinkielisiä.

1880. Elias Lönnrot julkaisee teoksen Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.

1881-1894. Aleksanteri III Suomen hallitsijana.

1881. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 50-vuotisjuhla, jossa Suomen johtavat tiedemiehet pohtivat suomalaisten menneisyyttä. Lopputuloksena on se, että suomalaisten katsotaan muuttaneen Suomeen vuosien 600-800 jKr. välillä (Yrjö-Koskisen yhteenveto). Aikakauslehti Valvoja alkaa ilmestyä.

1881. Östra Nyland-lehti vaati mm., ettei maassa saisi olla suomenkielisiä oppikouluja.

1882. Määrättiin, että virkoihin nimitettäviltä vaadittiin vuoden 1882 alusta lukien ruotsin ja suomen kielen taitoa. Määrättiin, että tuomioistuimilla ja virastoilla sekä virkamiehillä oli valta ilman ERI PYYNTÖÄ ANTAA asianomistajille toimituskirjoja suomen kielellä, jos asianomainen hakija oli itse asiassaan käyttänyt suomen kieltä. Määrättiin, että viralliset kirjoitukset ja tiedonannot oli lähetettävä kunnan pöytäkirjoissa käytetyllä kielellä. Yliopistoon asetettiin ylimääräinen lehtori opettamaan lainopin ylioppilaille suomalaista lakikieltä.

1883. Helsingin suomalainen yksityislyseo otettiin valtion haltuun, jotta Helsinkiin saataisiin suomenkielinen valtion oppikoulu. Ensimmäinen varsinainen yhteiskoulu, joka oli ruotsinkielinen alkoi toimia Helsingissä.

1883. (29.12.) Annettiin asetus “Ruotsin ja suomen kielen käyttämisestä erinäisissä virastoissa ja tuomioistuimissa Suomen suuriruhtinaanmaassa” Suomen kielestä nousi näin useissa tapauksissa tasa-arvoiseen asemaan ruotsin kielen kanssa. (Huom. ruotsin kieli mainitaan kuitenkin ensin, vrt. vuosi 1863).

1883. Määrättiin, että alkeisoppilaitosten, merenkulkukoulujen ja teknillisten reaalikoulujen opettajiksi pyrkivien oli osattava puheessa ja kirjoituksessa käyttää molempia kieliä.

1885. Yliopiston rehtori E. E. Ahlqvist käytti ensimmäisen kerran avajaispuheessa suomea.

1885. Määrättiin ylläpidettäväksi 6 ruotsin- ja 5 suomenkielistä 5-luokkaista tyttökoulua ja yksi ruotsin ja yksi suomenkielinen jatko-opisto tytöille.

1885. Yrjö Koskisesta senaatin kirkollisasian toimituskunnan päällikkö, jossa ominaisuudessa hän seuraavan 15 vuoden aikana luo Suomeen kattavan ja toimivan suomenkielisen oppikoululaitoksen. Arkeologi J. R. Aspelin julkaisee suomalaisen arkeologian perusteoksen” Suomen asukkaat pakanuuden aikana”.

1886. Keisari määräsi, että “kaikkien hallitus- ja virkakuntain sekä viranomaisten SALLITAAN asiain käsittelemisessä ja virallisessa kirjeenvaihdossa käyttää sekä ruotsin että suomen kieltä”. Tähän asti virastojen sisäinen työkieli oli ollut vain ruotsi. Virastojen asiakkaat olivat voineet käyttää suomea aikaisemminkin, kuten on jo käynyt ilmi.

1886. Kieliasetus tulee voimaan kolmen vuoden viivytyksen jälkeen. Suomen kieli ei kuitenkaan saa vielä täyttä tasa-arvoa ruotsin rinnalla.

1887. Metrijärjestelmä otetaan käyttöön.

1887. Keisari määräsi, että paikallisten viranomaisten tuli laatia kirjanpitonsa ja muut asiakirjansa sekä muille viranomaisille lähetettävät kirjeensä sillä kielellä, jolla kuntain pöytäkirjat laadittiin. (Näin suomenkielisten kuntien hallinnon työkieleksi tuli myös suomi). Ylemmät viranomaiset saivat itse ratkaista kumpaa kieltä he käyttivät (käytännössä edelleen ruotsia).

1888. Senaatti määräsi, että lyseoitten yläluokilla kirkkohistoriaa ja Suomen historiaa oli opetettava toisella virallisella kielellä.

1888. Ruotsi alkaa muuttaa Pohjois-Ruotsin suomenkielistä koululaitosta ruotsinkieliseksi.

1889. Päivälehti alkaa ilmestyä.

1890. Postimanifesti. Suomen postilaitos Venäjän viranomaisten alaiseksi. Kansallispankki aloittaa toimintansa. J.R. Hausen julkaisee painettuna Turun tuomiokirkon mustan kirjan, joka sisältää lukuisia keskiajan asiakirjalähteitä. Kustannusosakeyhtiö Otava perustetaan.

1890-luku. Suomen taiteen kultakausi. Sibelius, Edelfelt, Gallen-Kallela, Järnefelt, nuori Leino ym.

1891. Määrättiin, että siviilivirkoihin nimitettäviltä tullaan vaatimaan vähitellen venäjän kielen taitoa ja että venäjää osaavilla oli etuoikeus virkoihin.

1891. Määrättiin, että Venäjälle ja ulkomaille menevissä kirjeissä sai käyttää vain venäläismallisia postimerkkejä.

1892. Sibeliuksen Kullervo-sinfonia ja Satu.

1893. Sibeliuksen Karelia-sarja.

1893. E. N. Setälästä tuli suomen kielen ja kirjallisuuden professori. Hän oli ensimmäinen, joka käytti suomea konsistorin kokouksissa.

1894-1917. Nikolai II Suomen hallitsijana.

1894. Määrättiin, että yliopiston virkoihin hakevien oli osoitettava kykyä puheessa ja kirjoituksessa käyttää suomen kieltä.

1894. Y. S. Yrjö-Koskinen käyttää aatelissäädyn kokouksessa suomenkielisen puheenvuoron. Vapaaherra von Born väittää hänen menetelleen laittomasti, sillä aateliskokouksessa on käytettävä kotimaista kieltä, joka von Bornin mielestä voi olla vain ruotsi. Pehr Evind Svinhufvud asettuu tukemaan Y. S. Yrjö-Koskista. 
Perustetaan Nuorsuomalainen puolue. 
— Nuori Väinö Wallin (myöhemmin Voionmaa) julkaisee teoksen “Kuvauksia Suomen kansan esihistoriasta”, jossa hän väittää suomalaisten asuneen Suomessa kivikaudelta lähtien. Teos herättää pahennusta yliopistopiireissä.

1895. Suomen kieltä käytettiin ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginvaltuustossa. Helsingin asukkaista oli tällöin jo yli puolet suomenkielisiä (venäjänkielisiä n. 4 %).

1898. Knut Stjerna huomaa, että tarut Pyhästä Eerikistä ovat vailla historiallista pohjaa.

1898. Senaatin oikeusosasto (vastasi nykyistä KKO + KHO:ta) antoi ensimmäisen suomenkielisen päätöksen. Otettiin käyttöön uusi setelisarja, jossa ruotsi on ensimmäinen kieli, suomi toinen ja venäjä kolmas.

1899. Keisari antoi ns. “helmikuun manifestin”, jolla tähdättiin Suomen venäläistämiseen mm. hallintokielen osalta, mistä annettiin ns. kielimanifesti v. 1900.

1899. Suomen työväenpuolue perustetaan. Sibeliuksen Finlandia. Sortokausien aikana satoja tuhansia suomalaisia muuttaa Amerikkaan. Tampereelle perustetaan ensimmäinen työväenopisto.

1900. Suomessa v. 1900 julkaistuista kaikista painotuotteista suomen kielen osuus oli 60%. Sanomalehdissä osuus oli 67%.

1900. Venäjän kieli eräitten virastojen virkakieleksi. 
— Y. S. Yrjö-Koskisen “avoin kirje”, jossa hän suomii nuorsuomalaisia vain Ruotsalaisen puolueen suomeksi heiluvaksi hännäksi.

1901. Venäläismalliset postimerkit tulivat käyttöön. Lisättiin suuresti venäjän kielen opetusta valtion kouluissa.

1901. Laiton asevelvollisuuslaki, jota seuraavat kutsuntalakot.

1902. (19.6.) Määrättiin suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä. Tuomioistuimen ja viranomaisen, jonka virka-alue käsitti yhden tai useampia pöytäkirjakieleltään yksikielisiä kuntia, oli käytettävä tätä kieltä. Jos virka-alueeseen kuului molemmankielisiä kuntia, oli käytettävä kuntien enemmistön pöytäkirjakieltä. Ylemmän tuomioistuimen oli käytettävä sitä kieltä, jota alempi oikeus tai viranomainen oli käyttänyt. (Vasta tällä asetuksella suomen kielestä tuli tasa-arvoinen ruotsin kanssa Suomessa). Keisari määräsi, että asetuskokoelmassa venäjänkielinen teksti julkaistiin ns. alkutekstinä sekä suomen ja ruotsinkieliset versiot käännöksinä.

1903. Suomen sosialidemokraattinen puolue järjestäytyy Forssassa. Eino Leinon Helkavirsiä.

1904. Diktaattorin valtuudet saanut kenraalikuvernööri Bobrikov ammutaan.

1904-1905. Japanin sota.

1905. Suurlakko. Ensimmäinen sortokausi loppuu. Sibeliuksen I sinfonia.

1906. (12.5.) Suomalaisuuden liitto perustetaan. Suuri sukunimien suomennosinto tarttuu Suomen kansaan. 
— Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, säätyvalta päättyy.

1906. (20-21.5.) Ruotsalainen kansanpuolue sekä Maalaisliitto perustettiin. Kumottiin määräykset venäjän kielen käyttämisestä virastoissa.

1907. Ensimmäiset eduskuntavaalit.

1908. Suomen Pankin hallinnon ja kirjanpidon kieleksi tuli suomi ruotsin asemesta.

1908. Toinen sortokausi alkaa. Teknillinen korkeakoulu perustetaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura alkaa julkaista teossarjaa “Suomen kansan vanhat runot”.

1909. Otettiin käyttöön setelisarja, jossa suomi on ennen (siis vasemmalla) ruotsia ja venäjää.

1910. Venäläistämispyrkimykset alkoivat uudelleen.

1910. Hausen alkaa julkaista Suomen keskiaikaisia lähteitä teoksessaan Finlands medeltidsurkunder. Valitettavasti teossarja on vanhimmilta osiltaan varsin valikoiva ja puutteellinen.

1911. Kauppakorkeakoulu perustetaan.

1912. Annettiin ns. yhdenvertaisuuslaki eli venäläisten oikeuksista virkoihin Suomessa.

1912. Hannes Kolehmainen “juoksee Suomen maailmankartalle” Tukholman olympialaisissa.

1914. (1.8.) Saksa julisti sodan Venäjälle. Venäjän kielen tuntimääriä lisättiin tuntuvasti alkeisoppilaitoksissa ja keisari vahvisti Suomen venäläistämisohjelman.

1914-1918. I maailmansota.

1915. Jääkärit lähtevät Saksaan.

1916. Venäjän kieli määrättiin pakolliseksi oppiaineeksi seminaareihin.

1916. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta.

1917. Maaliskuun vallankumous. Keisari luopuu vallasta. Toinen sortokausi loppuu ja Venäjän väliaikainen hallitus peruuttaa laittomat sortotoimet. 
— Kesällä säädetään Suomessa valtalaki, jolla eduskunta julistautuu korkeimman vallan käyttäjäksi. Väliaikainen hallitus hajottaa eduskunnan ja pidetään vaalit. Uudessa eduskunnassa vasemmisto on vähemmistönä. 
— Yleiseen äänioikeuteen perustuva kunnallislaki ja kahdeksan tunnin työaikalaki.Venäjän marraskuussa tapahtuneen bolshevikkivallankumouksen jälkeen Suomi julistautuu itsenäiseksi 6.12. 
Venäjän uusi hallitus tunnustaa 31.12. Suomen itsenäisyyden, samoin monet länsimaat, mm. Ranska ja Saksa. Lauriz Weibull osoittaa yksityiskohtaisesti, miten Pyhän Eerikin legenda on keinotekoisesti rakennettu kansainvälisten mallien mukaan ja että sillä ei ole historiallista todistusarvoa muusta kuin syntyajastaan, 1200-luvun jälkipuoliskosta.

Itsenäinen Suomi (1917-)
1917 6.12. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen.

1918 Vapaussota alkaa tammikuussa. Se muuttuu pian sisällissodaksi, jossa sodan ohella punainen ja valkoinen terrori surmaavat tuhansittain suomalaisia. P. E. Svinhufvud nimitetään valtionhoitajaksi. Ruotsalaiset miehittävät Ahvenanmaan, mutta saksalaiset karkottavat heidät sieltä. Tampereella punaisista saavuttamansa voiton ja saksalaisten maihinnousun jälkeen Suomen valkoinen armeija marssii Helsinkiin 16. toukokuuta. Valkoiset yrittävät tunkeutua myös Itä-Karjalaan, mutta ympärysvaltojen joukot karkottavat heidät sieltä. Myös saksalaiset ovat luvanneet Brest-Litovskin rauhassa maaliskuussa venäläisille bolshevikeille Itä-Karjalan. Repolan ja Porajärven pitäjät päättävät liittyä Suomeen. 
Syksyllä Hessenin prinssi Friedrich Karl valitaan Suomen kuninkaaksi, mutta Saksan kärsittyä tappion ensimmäisessä maailmansodassa hän luopuu kruunusta. Valkoisten sotajoukon johtaja kenraali Mannerheim valitaan valtionhoitajaksi. Kansallinen kokoomuspuolue ja Kansallinen edistyspuolue perustetaan. Moskovassa perustetaan Suomen kommunistinen puolue. 
Kaarle Krohn julkaisee merkittäviä kansanrunoustutkimuksia, “Kalevalan kysymyksiä” ja “Kaleva und seine sippe”, joissa hän katsoo Kalevalan kertovan ennen muuta Länsi-Suomen rautakaudesta.

1918 2.2. Ruotsin kuningas otti vastaan ahvenanmaalaisten lähetystön, joka esitti alueen liittämistä Ruotsiin.

1918 7.2. Uuteenkaupunkiin kerääntyneet suojeluskuntalaiset lähtivät kohti Ahvenamaata saapuen 9.2 Brändöhön (Kulomaalle) ja sieltä (14.2) Sottungan kautta pääsaarelle, jonka pohjoisosa oli punaisten ja venäläisten hallussa.

1918 15.2. Ruotsalainen sotilasretkikunta saapui Ahvenmaalle alkaen neuvotella paikallisten separatistien kanssa mm. Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin.

1918 19.2. Uudenkaupungin suojeluskunta torjui Godbyssä (keskeinen kylä Ahvenanmaalla) venäläisten ja punakaartilaisten hyökkäykset.

1918 20.2. Uudenkaupungin suojeluskunta luovutti aseensa ruotsalaisille joukoille, mutta päästettiin 23.2. poistumaan Ruotsin ja Tornion kautta Suomeen.

1918 25.2. Armeijan viralliseksi kieleksi määrättiin suomi.

1918 5-7.3. Saksalaiset miehittivät Ahvenanmaan.

1918 Toukokuussa Länsi-Uudenmaan pataljoona muodosti joukko-osaston, jolla oli keskeinen osuus punaisten ja joidenkin valkoisten teloituksiin ainakin osaston kotikunnassa Inkoossa sekä Vihdissä ja Nurmijärvellä. Joukkomurhaan syyllistynyt ns. Västankvarnin joukko-osasto koostui pelkästään ruotsinkielisistä, joskin osaston komentaja Edward Ward oli Ruotsista. Osasto teloitti noin 200 siviiliä, miehiä ja naisia, lähes kaikki suomenkielisiä. Länsi-Uudenmaan joukkomurha täyttää selvästi sotarikoksen ja etnisen puhdistuksen tuntomerkit. 
(Lähde: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä – Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. TT Karjalohja 1999. Painettu Jyväskylässä.)

1918 27.6. Venäjän kieli lakkasi olemasta pakollinen oppiaine.

1919 Åbo Akademi alkoi toimintansa. 19-28.5. Ruotsinkieliset kansankäräjät vaativat erityisiä ruotsinkielisiä hallintoalueita (tämä toteutui myöhemmin vain Ahvenanmaan osalta) ja Pohjanmaallakin haaveiltiin liittymisestä Ruotsiin.

1919 17.7. Suomen tasavaltainen hallitusmuoto (perustuslait) vahvistettiin. Suomen ja ruotsin kielet saivat kansalliskielen aseman. Molempien väestöryhmien sivistyksellisiä ja taloudellisia tarpeita oli tyydytettävä samanlaisten perusteiden mukaan.

1919 Suomalaiset tekevät keväällä Aunukseen riittämättömin vapaaehtoisvoimin sotaretken joka epäonnistuu. Suomesta tulee tasavalta. Kesällä K. J. Ståhlberg valitaan Suomen presidentiksi. 
Kalevalaseura perustettiin. Kieltolaki tuli voimaan. Åbo akademi perustetaan.

1920 Kouluhallitukseen perustettiin ruotsinkielinen osasto. 
Ahvenanmaalle myönnetään itsehallinto. 
Tartossa solmitaan Neuvosto-Venäjän kanssa rauha. Suomi luopuu Repolasta ja Porajärvestä ja saa vastineeksi Petsamon. 
Väkiluku on 3,1 milj., josta 341 000 eli 11,0 % oli ruotsinkielisiä.

1921 Itä-Karjalassa puhkeaa kapina.

1921 28.4. Määrättiin virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä tuomioistuimissa ja muissa viroissa. Ns. kielilakien mukaan virka-alueen sisäinen virkakieli oli asukkaiden enemmistön kieli ellei asia koskenut vain toiseen kieliryhmään kuuluvaa kaksikielisissä virkakunnissa. Ruotsinkieliset olivat tähän lakiin tyytymättömiä.

1921 20.10. Lopullinen sopimus Ahvenanmaan neutralisoimisesta solmittiin Genevessä. 
30.12. Määrättiin, ettei niistä teoista, joilla oli aikaisemmin tähdätty Ahvenanmaan irrottamiseksi Suomesta saanut nostaa syytettä.

1922 14.2. Ryhmä ruotsinkielisiä gerichiläisiä murhauttaa sisäministeri Heikki Ritavuoren. Tekijäksi valitsevat aatelismies Ernst Tandefeltin ja teko on tarkoitus kaataa kommunistien niskaan, mutta murhaaja jääkin kiinni. 
(Lähde: Sakari Virkkunen: Suomen presidentit I, 1995 [1978], ss. 148-153.)

1922 1.6. Vuonna 1921 annettu kielilaki kumottiin. Uuden kielilain (1.1.1923 alkaen) kunta oli kaksikielinen, jos vähemmistön määrä oli 10 % tai enemmän. Kunta muuttui kaksikieliseksi, jos vähemmistön määrä ylitti 12 % ja yksikieliseksi, jos vähemmistön määrä painui alle 8 %:n. Helsingin, Turun ja Vaasan kaupunkien oli kuitenkin määrä pysyä kaksikielisinä, vaikkei niissä asuvien toiskielisten asukkaiden määrä nousisikaan 10 %:iin. Hallintokielille oli myös merkitystä sillä, oliko kunnassa toiskielisiä enemmän tai vähemmän kuin 1/3. Tarkistukset kuntien kielisuhteisiin tehdään joka kymmenes vuosi väestötietojen perusteella (1923, 1933 jne.).

1922 11.8. Säädettiin, että Ahvenanmaalle muuttava Suomen kansalainen saa kunnallisen äänioikeuden vasta 5 vuoden oleskelun jälkeen. Ahvenanmaan maakunnalla, ao. kunnalla tai yksityisellä henkilöllä on etuosto-oikeus kiinteistöihin, jotka on myyty maakunnanulkopuolella asuville. Ahvenanmaan maakuntapäivät ja kunnat eivät ole velvollisia ylläpitämään muita kuin ruotsinkielisiä kouluja, valtion koulujen opetuskieli on ruotsi eikä ilman ao. kunnan lupaa suomenkieltä ei saa opettaa valtion tai kunnan ylläpitämissä kouluissa.

1922 Kymmenen tuhatta itäkarjalaista pakolaista saapuu Suomeen kapinan epäonnistuttua. Akateeminen Karjalaseura perustetaan. Turun suomalainen yliopisto perustetaan.

1923 Helsingin yliopiston opetuskieliksi määrättiin suomen tai ruotsin kielet. Yliopiston suomalaistamisyriykset epäonnistuvat.

1924 Paavo Nurmi juoksee lukuisia maailmanennätyksiä ja voittaa useita olympiakultamitaleita.

1924-1928 Kaarle Krohnin “Kalevalastudien” ilmestyy.

1925 L. K. Relander tasavallan presidentiksi. Aitosuomalaisuus alkaa vaikuttaa suomalaisessa politiikassa ja kielitaistelu kiihtyy. Yhteiskunnallinen korkeakoulu perustetaan.

1926 Sosialidemokraatti Väinö Tannerin vähemmistöhallitus, jossa Väinö Voionmaa on ulkoministerinä. 
Yleisradio aloittaa toimintansa. Historian Ystäväin Liitto perustetaan.

1927 Svenska handelhögskolan perustetaan.

1928 Aitosuomalaiset valloittavat Suomalaisuuden liiton Urho Kekkosen johdolla. Helsingin yliopistolle jätetään 3014 Helsingin yliopiston ylioppilaan allekirjoittama adressi, jossa vaaditaan yliopiston suomalaistamista. Yliopistossa on 3017 suomenkielistä ja 1011 ruotsinkielistä opiskelijaa.

1929 Maalaisliitto vaatii eduskunnassa Helsingin yliopiston suomalaistamista. Lapuanliike alkaa.

1930 Ylioppilaat pyrkivät vaikuttamaan ruotsinsuomalaisten kouluoloihin ja saamaan heille takaisin suomenkielisen kouluopetuksen. Suomen hallitus sanoutuu irti ylioppilaiden toiminnasta ulkoministeri Hjalmar Procopén vaatimuksesta. Lapuanliike järjestää 7.7. talonpoikaismarssin Helsinkiin. 
Kaarle Krohn julkaisee “Suomen muinaisrunoja 1. Kertovaisia”.

1931 P. E. Svinhufvud valitaan tasavallan presidentiksi. C. G. E. Mannerheim nimitetään puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. A. M. Tallgrenin teos “Suomen muinaisuus”, jossa suomalaisten katsotaan muuttaneen Suomeen n.100 jKr.-600 jKr.

1932 Kieltolaki päättyy. Eduskunnassa yliopiston suomalaistamisyritys epäonnistuu. Helsingin yliopiston suomenkieliset opiskelijat aloittavat sen johdosta viikon opintolakon. Mäntsälän kapina aiheuttaa Lapuanliikkeen lakkauttamisen. Nivalassa “konikapinaksi” kutsuttuja pula-ajan levottomuuksia.

1933 Vaaleissa IKL saa 14 edustajaa eduskuntaan. Kommunistien toiminta on kiellettyä.

1934 Jyväskylään perustetaan kasvatusopillinen korkeakoulu.

1935 Annettiin uusi kielilaki, jossa Helsingin, Turun ja Vaasan erikoisasema poistui. Useampia kuntia käsittäviä virka-alueita koskevat määräykset muuttuivat enemmistökieltä korostaviksi. Kuntien kielijaotus määrättiin uudelleen vuosiksi 1936-1942. V:n 1921 lakia virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta muutettiin myös.

1935 Suomi omaksuu ulkopolitiikassaan ns. Pohjoismaisen suuntauksen. Kalevalan satavuotisjuhlavuonna lukuisat kansalaiset suomentavat sukunimensä. 
Jalmari Jaakkola julkaisee “Suomen varhaishistorian”, jossa hän sijoittaa Kalevalan runojen synnyn ennen muuta läntiseen Suomeen. Saagojen tiedot muinaissuomalaisista hän pääosin sivuuttaa. Ruotsi tilastoi viimeisen kerran suomalaisen vähemmistönsä.

1936 Suomalaiset kunnostautuvat Berliinin Olympialaisissa. Urho Kekkosesta ministeri.

1937 Kyösti Kalliosta Suomen presidentti. Ensimmäinen punamultahallitus, joka antaa Helsingin yliopistoa koskevan lain. Laki on kompromissi eikä tyydytä suomalaisuusliikettä. Tässä vaiheessa kaikkien suurten porvarillisten puolueiden, nimittäin Kokoomuksen, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen, ohjelmiin on jo tullut vaatimus Suomen muuttamiseksi yksikieliseksi valtioksi. 
Suomi sopii Ruotsin kanssa riidan Länsipohjan suomalaisten koulukielikysymyksessä antamalla asiassa periksi. Itä-Karjalassa alkavat suomalaisten vainot, joissa tuhannet menettävät henkensä. Alueen suomenkielinen kulttuuri lähes tuhotaan.

1937 Helsingin yliopiston virkakieleksi tuli eräin poikkeuksin suomi. Tietty määrä professorin virkoja oli oleva ruotsinkielisiä. Ylimääräiset professorit ja dosentit saivat valita opetuskielensä.

1938 Uuden testamentin uusi suomennos hyväksytään. Sisäministeri Kekkonen kieltää IKL:n toiminnan, mutta raastuvanoikeus kumoaa päätöksen.

1939-1945 Toinen maailmansota.

1939 Neuvostoliitto hyökkää Suomeen ja talvisota alkaa. Neuvostoliitto nimittää Terijoen hallituksen, jonka kaikki jäsenet ovat Neuvostoliitossa asuvia suomalaisia stalinisteja. Suomalaiset pysäyttävät koko maailman hämmästykseksi Neuvostoliiton hyökkäyksen. 
Pohjoismaisen yhteistyön alkunäytös: Norja ja Ruotsi estävät Ranskan ja Englannin avustusretkikunnan tulon pohjoisosansa halki Suomen avuksi jättäen Suomen kansan aivan yksin stalinistista suurvaltaa vastaan — kohtalokkaalla hetkellä.

1940 Moskovan rauha. Suomi menettää Karjalan ja Sallan. Risto Ryti valitaan presidentiksi.

1941 Jatkosota alkaa. Suomi valloittaa Suomen Karjalan lisäksi myös osan Itä-Karjalaa.

1944 Neuvostoliitto hyökkää voimakkaasti ja vain äärimmäisin ponnistuksin Suomen onnistuu pysäyttää hyökkäys ennen kuin se ehtii tavoitteeseensa Sisä-Suomeen. Viipuri kuitenkin menetetään. Mannerheim valitaan presidentiksi. Rauhanteossa Suomi menettää Karjalan ja Sallan lisäksi Petsamon sekä Porkkalan tukikohta-alueeksi. Sota Saksaa vastaan alkaa. Satoja järjestöjä lakkautetaan. Valvontakomissio saapuu Suomeen.

1944-1948 Vaaran vuodet. Suomalaiset elävät miehityksen ja vallankaappauksen pelossa.

1944-1952 Sotakorvaukset maksetaan.

1945 Mika Waltarin “Sinuhe egyptiläinen” ilmestyy.

1945 Ns. kieliturvakomitea suositteli useita ruotsin kielen asemaa vahvistavia toimenpiteitä.

1946 J. K. Paasikivi valitaan presidentiksi.

1947 Pariisin rauha. Valvontakomissio lähtee Suomesta.

1948 Neuvostoliiton kanssa solmitaan YYA-sopimus. Uno Harvan “Suomalaisten muinaisusko” ilmestyy.

1949 Kalevalan juhlavuosi. Kokoomateos “Kalevala, kansallinen aarre”.

1950 Paasikivi valitaan uudestaan presidentiksi. Kekkosesta tulee pääministeri. 
Väkiluku ylittää 4 milj. hengen rajan. Ruotsinkielisiä on 348 000 eli 8,6 %.

1952 Helsingin olympialaiset. Martti Haavion “Kirjokansi” ilmestyy.

1954 Väinö Linnan “Tuntematon sotilas” ilmestyy.

1955 Suomi YK:n ja Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi.

1956 Suomi saa takaisin Porkkalan. U. K. Kekkosesta tulee tasavallan presidentti. Yleislakko.

1958 Yöpakkaset, kylmä kausi Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Oulun yliopisto perustetaan.

1961 Suomesta EFTA:n liitännäisjäsen. Noottikriisi. Ella Kivikosken “Suomen esihistoria”. Suomalaisten maahanmuutto kristillisen ajanlaskun alussa.

1962 Kekkonen valitaan uudelleen presidentiksi. Suomi vuokraa Saimaan kanava-alueen.

1962 Kielilakia muutettiin niin, että virka-alue johon kuului erikielisiä tai kaksikielisiä kuntia katsottiin kunkin kunnan osalta samankieliseksi kuin asianomainen kunta oli. Kunta muuttui edelleen kaksikieliseksi, jos vähemmistön määrä ylitti 12% tai yksikieliseksi, jos vähemmistön määrä alitti 8%. Kunta pysyi kuitenkin kaksikielisenä, jos siinä asui vähintään 5000 toiskielistä (käytännössä ruotsinkielistä).

1963 Rahauudistus. Entinen 100 markkaa muuttui 1 markaksi.

1966 Eduskuntaan vasemmistoenemmistö.

1967 Martti Haavion “Suomalainen mytologia ilmestyy”.

1968 Vasemmistoylioppilaat valtaavat vanhan ylioppilastalon. Maata koettelee työttömyys ja sadat tuhannet suomalaiset muuttavat kuusikymmentäluvun lopulla Ruotsiin. Kekkonen valitaan jälleen presidentiksi.

1968 Ruotsin kieli määrättiin RKP:n tahdosta pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluihin vastoin etukäteissuunnitelmia.

1970 Vasemmisto menettää enemmistön eduskunnassa. Vasemmistoradikalismi voimistuu sen sijaan yliopistomaailmassa. Ulkopolitiikassa Neuvostoliitto painostaa Suomea luopumaan puolueettomuudesta.

1973 EEC-sopimus solmitaan.

1973 Kekkosen presidenttikautta jatketaan poikkeuslailla.

1975 ETYK Suomessa. Helsinkiin kokoontuvat lukuisat valtionpäämiehet.

1975 Kielilakia muutettiin niin, että kunta oli kaksikielinen, jos vähemmistön määrä ylitti 7 %. Kunta muuttui kaksikieliseksi, jos vähemmistön määrä ylitti 8 % tai yksikieliseksi, jos vähemmistön määrä painui alle 6 %:n. Kunta pysyi kuitenkin kaksikielisenä niin kauan kuin toiskielisiä oli vähintään 3000 henkeä (ilman tätä alarajaa Vantaa ja Turku olisivat muuttuneet yksinomaan suomenkielisiksi). Vuoden 1935 lain hallintokielimääräykset, jotka riippuivat siitä ylittikö tai alittiko vähemmistön määrä 1/3 kumottiin. Ruotsin (tai vastaavasti suomen) kielen kurssi tuli pakolliseksi osaksi yliopisto-opintoja.

1978 Kekkonen valitaan jälleen presidentiksi.

1980 C. F. Meinanderin ideoima Hangon Tvärminnen monitieteellinen seminaari. Yksimielisyyteen päästään suomalaisten maahanmuutosta n. 3200 eKr. Matti Kuusen “Kalevalaista kertomarunoutta” ilmestyy.

1981 Kekkonen sairastuu. Mauno Koivisto alkaa hoitaa virkaa.

1982 Koivisto valitaan Suomen presidentiksi.

1983 Ahvenanmaa sai oikeuden omiin postimerkkeihin.

1987 Pohjoismainen kielisopimus vuodelta 1981 tuli voimaan (193/1987) laajentaen ruotsinkielisten kielioikeudet koskemaan mitä konkreettisemmin myös riikinruotsalaisia maahanmuuttajia tai maassa tilapäisesti oleskelevia. (Suomenkielisillä ei ole vastaavia oikeuksia äidinkieleensä Ruotsissa. Perustuslain antamat kielioikeudet koskevat vain Suomen kansalaisia.)

1988 Ruotsin TV (TV 4) alkaa näkyä Suomessa. Kustannukset tästä sisällytetään aluksi TV-lupamaksuihin Uudellamaalla. Suomen TV:n vastavuoroista näkyvyyttä Ruotsissa vuodesta 1986 ei toteuteta kuin pieniltä osin. Lisäksi Suomi maksaa nämäkin kustannukset.

1988 Koivisto valitaan uudestaan Suomen presidentiksi.

1989 Suomi Euroopan neuvoston jäseneksi.

1990 Väkiluku 5,0 miljoonaa, joista ruotsinkielisiä 297 000 (ml. siirtolaiset Ruotsista) eli 5,9%.

1990 Suomi sanoutuu irti Pariisin rauhan rajoituksista.

1991 Alettiin lyödä uusia kolikoita, joissa oli myös ruotsinkielinen teksti. Vuodesta 1862 tekstit olivat olleet pääasiassa suomeksi. 
Ahvenanmaan itsehallinto-oikeuksia lisättiin merkittävästi. Ahvenanmaata koskevien lakien muuttamiseen tarvitaan maakuntapäivien suostumus.

1991 YYA-sopimus lakkaa olemasta voimassa Neuvostoliiton hajottua.

1993 Hallitus ei suostunut opetusministeri Uosukaisen ajamaan pakkoruotsin poistamiseen (peruskoulussa) mm. Ruotsin hallituksen painostamana.

1994 Martti Ahtisaari valitaan Suomen presidentiksi.

1995 Ahvenanmaan sai erikoisaseman Suomen Euroopan Unioniin liittymissopimuksessa. Se sai pitää erioikeuksiaan mm. maanomistukseen, kunnalliseen äänioikeuteen ja lintujen kevätmetsästykseen nähden sekä sai oikeudet verovapaaseen myyntiin (tax-free).

1995 Suomesta tulee EY:n jäsen.

1996 Ahvenanmaan lukiolaiset vapautetaan velvollisuudesta kirjoittaa suomen kieli ylioppilaskirjoituksissa.

1996-98 Useissa lukioissa (29) kokeillaan ruotsin tai suomen kielen (2 kpl) vapaaehtoisuutta ylioppilaskirjoituksissa. Noin 10 % suomenkielisistä jättää ruotsin kirjoittamatta. Ruotsinkielisistä n. 15 % ei kirjoita suomen kieltä. Opetusministeriö tekee esityksen ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta v. 2000 alusta ylioppilaskirjoituksissa, mutta RKP:n tahdosta kokeilua jatketaan vuoteen 2003.

1996 Yksikielisesti suomenkielinen Lohjan kaupunki ja kaksikielinen Lohjan maalaiskunta (ruotsinkielisiä 6,2 %) yhdistettiin valtioneuvoston päätöksellä uudeksi kaksikieliseksi Lohjan kaupungiksi, vaikka ruotsinkielisten määrä oli noin 1800 henkeä ja 4,0 % asukkaista. 
Vielä Lohjaakin heikommin perusteltu on Vantaan kaksikielisyys, jossa ruotsinkielisiä on vain 3,4 %.

1995-1999 Opetusministeri ruotsinmielinen Olli-Pekka Heinonen ajoi pakkoruotsin ylläpitämistä. Äidinkielen opetusmääriä alennettiin, ylioppilaskokeiden äidinkielen tulokset heikkenevät jatkuvasti. 
Ruotsalaiset yritykset alkoivat käyttää tehokkaasti hyväkseen Suomen virallista kaksikielisyyttä vallatakseen Suomen markkinat EU-jäsenyyden luomilla sisämarkkinoilla tarvitsematta osata suomen kieltä mm. viranomaisten kanssa asioidessaan. Omia markkinoitaan Ruotsi suojeli suomalaisilta tiukalla myös maan suomalaisvähemmistöä syrjivällä kielipolitiikalla. Vetoomukset harmonisoida Suomen ja Ruotsin kielilait yhtäläisten kilpailumahdollisuuksien luomiseksi etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille sekä itsenäisille ammatinharjoittajille kaatuivat Ruotsin vastustukseen.

1998 Uudessa yliopistolaissa opettajien velvollisuus ymmärtää ruotsia suomenkielisissä yliopistoissa tai suomea ruotsinkielisellä puolella säilytettiin. Åbo Akademissa ulkomaalaisen eli käytännössä riikinruotsalaisten opettajien velvollisuudesta ymmärtää suomen kieltä voi kuitenkin päättää yliopisto itse.

2000 valittiin Suomen tasavallan ensimmäiseksi naispresidentiksi Tarja Halonen.

2002 Suomi luopuu markan käytöstä ja siirtyy euroon. Suomen kielen vastaisesti eurorahoissa ei ole tekstejä sentti, senttiä eikä euroa, niissä lukee vain “cent” ja “euro” (vrt. 1748, 1812, 1840, 1862, 1898 ja 1909). Monikollisten lukusanojen yhteydessä tämä ei ole suomea eikä useimpien euromaiden kieltä lukuunottamatta italiaa, englantia ja saksaa, joissa tuore lainasana euro ei taivu monikossa. 8 kolikosta ja 7 setelistä vain 1 euron kolikossa on oikeaa suomea.

Edellä olevat vuosiluvut perustuvat osin Martti Linnan laatimiin vuosilukutaulukoihin teoksessa Caius Cajanti: Siniristilippumme, Helsinki 1997 ja osin Suomalaisuuden liiton aiemmin keräämiin vuosilukuihin ja tietoihin. Selkeyden vuoksi tekstiin on lisätty lihavointeja ja kursivointeja.